Maanantai, se viikonpäivistä ankein

Jälleen kerran koitti maanantai. Sinällään hassua, miten maanantai on maanantai edelleen eli yhtä vaikea päivä kuin aina on ollut. Silloin, kun vielä olin edellisessä työssäni, toimistolla maanantaista perjantaihin, kuvittelin, että maanantai on sen takia haastava päivä, koska silloin koko työviikko on vielä edessä. Tällä hetkellä en edes ole maanantaisin töissä, silti päivä on useimmiten se viikon raskain päivä. Niinkuin oli tänään! Olin toki tehnyt sunnuntaina töitä lähes kymmenen tuntia (ilman taukoja tottakai), joten sekin varmaan vähän vaikutti siihen, että olo oli aamusta alkaen tosi tahmea, mitään ei olisi huvittanut tehdä eikä mitään hommaa jaksanut aloittaa. Vielä illallakin, kun salille lähdön aika lähestyi, yritin kehitellä jos jonkinlaisia tekosyitä sille, etten lähtisikään. Varovasti ilmoitin miehelleni, että ei oikein huvittaisi, hän vastasi siihen, että saat kyydin salille. Lähdin kuitenkin pyörällä liikkeelle ja sain kuvainnollisen potkun persuksille kyydin sijasta.🙂 Sanoin, että jos nyt vaan menen sinne ja katson, mitä jaksan tehdä. Yllättäen jaksoin oikein hyvin tehdä saliohjelmani läpi, kun olin koko päivän lorvaillut.😀 Kotiin salilta palatessani sanoin miehelleni, että kyllä nyt kaduttaa, että lähdin, meni pari tuntia tehokasta sohvalla makoiluaikaa ihan hukkaan. Ja tuon pari tuntia olisin siinä sohvalla varmaankin hokenut, että en jaksa lähteä ja kehitellyt lisää niitä tekosyitä. Ja olo olisi ollut…?

Itsensä liikkeelle pakottaminen kannattaa, en voi sitä näköjään liikaa hokea, itselleni ainakaan.🙂Huomaan itse, että helpottaa tosi paljon, kun on merkattuna liikuntakerrat ylös kalenteriin, varsinkin nuo salitreenit. Sinne on aina niin kiva lähteä, vaikka se itse treeni nykyään onkin vähän vähemmän kivaa (ohjelmani on aika rankka). Kun asennoituu siihen, että tänään on treenit, niin vaikka koko päivän koittaa keksiä niitä tekosyitä, jokin vaimea ääni takaraivossa muistuttaa kuitenkin, että kun ne treenit on siellä kalenterissa niin sinnehän on mentävä.

Ratkaisin viime viikolla itseäni ärsyttämään alkaneen ongelman. Kun syksy ja tylsemmät säät ja pimeys ja mitä vielä ovat saapuneet, minun on ollut ylipäätään aamupäivisin vähän vaikea saada itseäni liikkeelle. Ja toisin kuin sinne salille, ulos en saakaan itseäni silläkään verukkeella, että se lenkki on siellä kalenterissa. Päätin siis hankkia kuntolaitteen kotiin. Harkitsin asiaa joitain päiviä, koska minulla on kyllä ollut ties mitä kuntolaitteita aikaisemminkin, lähinnä vaatetelineenä. Tulin kuitenkin siihen tulokseen, että nyt olen siinä tilanteessa, että oikeasti tulen käyttämäänkin laitetta. Siispä meille saapui kuntopyörä. Jota olenkin polkenut jo kahtena päivänä kuluneella viikolla. Eikä ole säästä kiinni. Eikä kodin ulko-ovesta lähtemisestä. Samalla voi hyvällä omallatunnolla katsoa telkkaria! Lempisarjoja katsoessa ei edes huomaa ajankulumista siinä pyörän päällä.🙂 Ehkä myös näistä raskaista maanantaipäivistä voisi selvitä paremmin päättämällä polkea heti aamusta vaikka vain vartin verran. Olen muuten huomannut tässä enemmän liikkuessa, että itseään on tosi helppo huijata. Usein päätän tehdä jotain vain hetken, vaikka että olenpas tuossa salin crosstrainerissa kolme minuuttia vielä treenin päälle, vaikka jalat on ihan makaronia. Kun se kolme minuuttia lähestyy loppuaan, päätänkin jatkaa vielä viiteen minuuttiin, koska jaksoin jo tähänkin asti. Suosittelenkin kokeilemaan: päätä lähteä vaikka kymmenen minuutin kävelylle, ehkä huomaat päättäväsi jatkaa vähän pidempään, kun kerran olet jo lähtenyt. Tätäkin pitäisi itsenikin kokeilla maanantaiaamuisin, voisin yllättyä positiivisesti, kun vain saisin itseni ulos kodin ovesta.

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille, toivottavasti maanantaisi on ollut helppo!

❤ Heidi