Liikunnan täysillä aloittaminen vs. pikkuhiljaa lisääminen
Ennen tätä nykyistä elämäntapamuutostani olen muuttanut elämääni monen monta kertaa. Ja tehnyt sen aivan eri tavalla kuin tällä kerralla: kalorit minimiin ja urheilukerrat viikossa kerralla tappiin asti. Ja kuinkas sitten joka kerta onkaan käynyt: viimeistään muutaman kuukauden kuluttua motivaatio on tipotiessään, ei vaan jaksa enää ja pikkuhiljaa kaikki aikaisemmat tavat palaavat takaisin kuvioihin ja ne kauhealla työllä pudotetut kilot palaavat takaisin tuossa tuokiossa, korkojen kera tottakai.
Olen monesti miettinyt sitä, että olen tosi ehdoton ihminen laihduttamisen suhteen. Terveelliseen ruokavalioon kuuluu olennaisesti liikunta ja heti, jos liikunta jää, muuttuu ruokavalio epäterveellisemmäksi. Tavallaan vähän tuon suuntaisesti minulle käy jatkuvasti edelleenkin, syön arkena tosi terveellisesti ja liikun paljon. Olen päättänyt, että viikonloppuna voi ottaa vähän rennommin ja kun teen sunnuntaisin pidemmän työpäivänkin, niin liikuntaakaan ei juuri viikonloppuisin ehdi harrastaa.
Liikunnanhan tulisi olla säännöllistä. Pitäisi aloittaa kevyesti ja kunnon kasvaessa lisätä liikuntakertojen määrää ja/tai kestoa. Jos liikun pari kertaa vuodessa kolme kuukautta kerrallaan ihan täysillä, esim. kuusi kertaa viikossa tunnin ajan, kertyy liikuntatunteja vuodessa n.144 (6 kk eli 24 viikkoa, 24*6 tuntia). Jos taas aloitan kevyesti ja lisään liikuntakertoja pikkuhiljaa, liikunnasta tulee minulle säännöllinen tapa ja jonkin ajan kuluttua olen tilanteessa, että liikun vaikkapa kolme tuntia viikossa. Tällöin liikuntatunteja kertyy vuodessa n. 156 (52*3). Eli jo enemmän kuin rääkkäämällä itsensä ihan turhaan rättiväsyneeksi. Sitä paitsi, kevyempi tahti liikunnassa (ainakin alkuun) ja painonpudotuksessa on muutenkin hyvä asia: lihasmassa säilyy, kun paino tippuu hitaasti, tai kenties jopa kasvaa, kun lihaskuntotreeni on säännöllistä ja nousujohteista.
Kun kirjoitan tässä tämän maltillisen liikkumisen puolesta, se ei tarkoita, että olisin muuttunut maltilliseksi liikkujaksi tai että liikkuisin säännöllisesti joka viikko saman verran. Minulla on todellakin taipumus siihen, että treenimäärät menevät helposti överiksi ja huomaan olevani ihan poikki liiasta liikunnasta, usein olen varmasti syönytkin ihan liian vähän lisääntyneeseen liikuntaan nähden. Mutta kirjoittamalla tästä aiheesta, yritän itse hahmottaa sitä, mitä minun pitäisi tehdä asialle, että joskus tulevaisuudessa tilanne olisi se, että liikkuisin säännöllisesti, niin monta kertaa viikossa kuin aikataulut antaa myöten.
Pimeä vuodenaika on täällä ja myös minuun, kuten moneen muuhunkin, se vaikuttaa siten, että väsyttää koko ajan eikä oikein huvittaisi, mikään. Tänäkin aamuna ajattelin, että voisipa vain jäädä peiton alle, laittaa silmät kiinni ja jatkaa unia. Se nyt ei tuon vähän yli yksivuotiaan kanssa muutenkaan onnistu, mutta onneksi minulla oli myös sovittuna aamulenkki kaverin kanssa. Ennen lähtöä mietinkin, että eipä tuosta ainakaan olo varmasti huonone. Lopputulos lenkin jälkeen olikin sama kuin aina ennenkin liikumisen jälkeen: ei kaduttanut yhtään, olo oli mitä mainioin!
Liikuntakertojen kirjaaminen kalenteriin etukäteen on järkevää ja joka paikassahan sitä nykyään toitotetaankin. Kun ne siellä kalenterissa ovat, tulevat ne todennäköisemmin tehtyäkin. Jokainen treenikerta vie minua kohti tavoitteitani, jokainen väliin jätetty treenikerta taas kauemmas tavoitteista. Joten kannattaa pakottaa itsensä liikkeelle silloinkin, kun ei niin huvita. Ja tietysti muistaa myös kohtuus, jos siellä kalenterissa lukee lepopäivä tai kehonhuoltoa, niin silloin ei ehkä kannata lähteä tekemään kovaa treeniä.🙂
Treeni-iloa ja ihanaa syksyä kaikille!
-Heidi
